Työehtosopimusneuvottelut jättivät jälkeensä jo toisen kerran tiimityöryhmän.
Tällä kerralla oli tarkoitus kartoittaa tuotannollisen tiimityön periaatteita ja malleja. Edellisellä
kerralla saatiin monien kokoontumisten jälkeen kirjattua loppuraporttiin tiimityön perusperiaatteet.
Kriittisesti tarkasteltuna eivät ensimmäisenkään työryhmän lastut olleet kovin hääppöisiä. Uusia
innovaatioita tai edes kunnon keskustelunavauksia ei syntynyt. Samat asiat, mitä työryhmä sai kirjattua
raporttiinsa, voi poimia tutustumalla muutamaan tiimikirjaan tai tekemällä netissä hiukan vertailevaa
hakututkailua. Uudella työryhmällä ja tehtäväksi annolla työryhmän tulokset jäivät edellistäkin
niukemmiksi. Omalta osaltani Rautatieläisten Liittoa edustavana työryhmän jäsenenä otan vastuun
saamattomuudesta saada aikaan mitään tiimitöiden edistämistä merkittävää aikaan työryhmässä.
Edellytykset merkittävällekin työlle olisi pitänyt olla olemassa. Googelen nettihaulla sana tiimit
tuottaa yli 57 000 osumaa ja tiimityökin yli 27 000 osumaa. Englanninkielellä sana teamwork (tiimityö)
tuottaa liki 21 miljoonaa osumaa. Kirjakaupoissa ja kirjastoissa on hyllymetreittäin tiimikirjallisuutta.
Toki työryhmä yritti jonkin verran selvittää asioita, mutta konkreettisten ja tiimityön perusedellytykset
täyttävien tuotannollisen tiimityön esimerkkien löytyminen oli kiven alla ja sinne se myös jäi.
Työehtosopimuksissakaan ei pahemmin ole tekstejä tiimitöistä. Väkisinkin tuli tunne, että jos
tiimipalkkioita tai vastaavia maksetaan, ne jäänevät yrityskohtaisiksi sovellutuksiksi, joita ei
yleisesti pidetä netissä esillä.
Miksi sitten niinkin arvovaltaisella tasolla, kuin työehtosopimusneuvotteluissa sovitaan, että
ryhdytään hallinto- ja liittotason työryhmässä tarkastelemaan tuotannollisia tiimiasioita? Eikö oikea
paikka kehitellä tiimejä, olisi tuotantoyksiköt, joissa käytännön työkin tehdään? Miksi puhuminen
tiimeistä ja tiimityöskentelystä on sitten niin vaikeaa työnantajapuolelle? Kaksi kertaa on
työehtosopimusneuvottelupöydässä perusteltu esityksemme tiimipalkkioista lakaistu nahkapäätöksenä
työryhmään. Paljon ei ennustajanlahjoja tarvittu, kun tiesi, että tiimitarkastelusta tulee toisellakin
kertaa ns. nollaraportti, joka allekirjoitusten jälkeen unohtuu ja häviää ennen kuin muste on ehtinyt
kunnolla kuivaa raportin sivuilta.
Tiimityö on yksi töiden organisoimismuoto eikä siinä sinällään ole mitään outoa. Tiimitöissä on
yleensä vastuuta työstä kokonaisvaltaisesti annettu perinteiseen esimiesvetoiseen johtamistapaan
verrattuna enemmän tiimin jäsenille. Käytännössä tämä merkitsee organisaatioiden madaltumista.
Lisävastuu ja itseohjautuvuus työssä yleensä lisäävät työn mielekkyyttä ja työntekijöiden työmotivaatiota.
Työstä tulee entistä laaja-alaisempaa ja vaativuudeltaan rikkaampaa. Edellä esitetty merkitsee yleensä
myös työn tuottavuuden kasvua.
Mikä sitten on vikana siinä, että tiimityö ei sytytä VR:n hallintotasoa, vaikka tuotantoyksiköissä
saattaa olla käytössä jo pitkään jatkuneita tiimimäisen työskentelyn muotoja? Parhaana dokumentoitunakin
esimerkkinä on Joensuun varikko. Tiimeistä kuulee puhuttavan lisäksi henkilöliikenteessä ja ratapuolen
töissä. Perustaltaan kysymys on rahasta. Työnantajapuoli ei halua työehtosopimukseen uusia avauksia
menopuolelle vaikka paineet tuotannon kehittämiseksi osittaisivat tarvetta tiimityön käyttöön otolle
ja myös palkitsemista siitä. Tiimisana on lähes julistettu pannaan VR:llä. Tarkkaavainen voi silmänsä
ja korvansa auki pitämällä löytää erilaisia kiertoilmauksia tiimitöille ja niistä maksettaville lisille.
Ei kaksi ylätason työryhmää saa tiimitöitä tai niiden ituja rautateiltä sammumaan. Järjenkäyttö on
sallittua. Mikään ei estä tuotantoyksiköitä organisoimasta töitä parhaaksi katsomallaan tavalla.
Ei henkilöstöhallinnon tietämättömyys tuotannollisesta operatiivisesta työstä ja siitä, miten se
on kulloinkin parasta järjestää kykene valvomaan tai sanomaan, miten töitä tulisi tehdä. Esteet,
eivät kuitenkaan ylitsepääsemättömät, tulevat siitä, että Rautatiealan työehtosopimus ei palkkaliitettä
kaksi lukuun ottamatta sisällä lisien maksamista tiimitöistä. Tämä aiheuttaa paineita yrityksen
hallintopuolelle ja liittoon päin. Näitä paineita on nyt kaksi kertaa yritetty
työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä ja edellä selostetussa työryhmätyöskentelyssä purkaa
kuitenkaan onnistumatta.
Ei käsiä vielä kannata nostaa pystyyn. Paineita vaan lisää kentältä, niin kyllä se rautakin tulee taottavaksi ja muokkaantuu, kun tarpeeksi kauan kuumentaa. Kolmas kerta toden sanoo. Uusia keskustelun- ja päänavauksia tiimitöistä ja joulupukkia odotellessa. Hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta kaikille toivottaen.
Hannu Siltala
työehtosihteeri