Valtuustopuheeni Järvenpään taloussuunnitelmasta 2007-2009 ja talousarvioista 2007 (11.9.2006)

Kaupungilla ei ole tarjota potentiaalisille yrityksille rakennusmaata. Kun sitä ei Järvenpäässä ole, niin perustetaan uusia yrityksiä niihin kuntiin, joissa maanhankintapolitiikka on hoidettu pitkäjännitteisemmin. Tarvitaan rohkeampaa maanhankintaa. On uskallettava käynnistää tarvittavat lunastustoimet maan saamiseksi yhdyskuntarakentamista varten. Pahimmassa tapauksessa käy kuten Sipoolle, joka jääräpäisesti on harjoittanut vuosikymmenet sellaista politiikkaa, että kunnan länsialueita ei kehitetä, niin tulee ulkopuolinen, joka sen sitten tekee.

Jotain positiivista on nähtävissä kuitenkin ensi vuoden suunnitelmissa. Tavoitteeksi on asetettu kuntien raja-alueiden kaavoitusyhteistyön tehostaminen. Uskon, että tämä on mahdollista ilman kuntaliitoksiakin. Yhdyskuntasuunnitteluvaliokunnan ja muiden toimialojen yhdessä organisoima rikostentorjuntaprojekti ja ensi vuoden Järvenpää siistinä kampanja ovat molemmat huomion arvoisia asioita.

Vähän on nähtävissä myös valoa tunnelin päässä Järvenpää pitkäaikaistyöttömyyden vähentämisessä. Kerrankin ovat valtiovallan määräykset puremassa. Kaupunkien on todenteolla paneuduttava työllisyyden hoitoon sillä muussa tapauksessa joutuu kaupunki maksamaan omasta pussistaan puolet työllistämisvaroista. Tämä on jo johtanut siihen, että kotitalouksille suunnattua toimeentulotukea on työllistymisen parannusodotusten vuoksi budjetoitu 370 000 euroa vähemmän.

Pitkäaikaistyöttömyyden hoitoon tarvittaisiin kuitenkin tehokkaampia toimia. Samalla tulisi ennakoivaa työttömyyden hoitoa ryhtyä harjoittamaan ammatinvalinnan puolella peruskouluissa ja lukioissa. Työelämässä on pulaa osaajista. Pulaa ei ole lukion käyneitä, tai yliopisto- ja korkeakoulututkinnon suorittaneista, pulaa on perustyötä tekevistä ammattilaisista. Kaupungin olisi tosissaan panostettava oppisopimustoiminnan kehittämiseen. Oppisopimus on usein paras tapa hankkia työn ohessa ammattitutkinto. Oppisopimus soveltuu hyvin nuorille, jotka eivät halua istua pitkiä päiviä luokissa.

Suunnitelmiin on kirjattu, että päivähoidon lisätarve hoidetaan yksityisinä palveluina. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä ei voi katsoa tällaista kehitystä suopeasti.

Anttilan koulun laajentaminen kolmisarjaiseksi ja Saunakallio koulun uudisrakentaminen ovat molemmat tärkeitä ja toisiinsa läheisesti kietoutuvia hankkeita. On pidettävä siitä huoli, että Saunakallion koulun englannin opetus säilytetään eikä sitä ryhdytä millään tekosyillä siirtämään pois sieltä. Järvenpäässä käyttöön otettu erityisopetuksen aluemallin toimivuutta on seurattava ja siitä saataneenkin valtuustolle aikanaan tutkittua tietoa.

Minun ei ollut tarkoitus puhua tässä yhteydessä lasten kotihoidon tuen laajentamisesta. Katson velvollisuudeksi kuitenkin kommentoida vihreiden ja eräiden muiden kotihoidon tuen laajentamisen puolesta puhuneiden puheenvuoroja. Minusta on vähintään kyseenalaista ja epäjohdonmukaista perustella kotihoidon tuen laajentamista yhtäältä sen perusteella lapsen edulla ja toisaalta sillä että kaupungin varoja säästyy. Erityisesti minua ärsyttää vetoamien epämääräisesti tutkimuksiin, joissa kerrotaan alle kolmivuotiaan parhaan paikan olevan kotona. Vastaavia pitkittäistutkimuksia (25 vuoden ajanjaksolta) löytyy, joissa on todettu päinvastaista. Lyömällä tutkimuksilla vastustajia päähän keskeinen eli lapsen paras unohtuu.

Suhtaudun vähintäänkin kriittisesti kotihoidon tuen laajentamiseen. Tuen avulla ei kyetä auttamaan suurinta osaa lapsiperheistä. Tuki ei yksinkertaisesti riitä elämiseen ja lainojen maksuun, ihmisten on pakko mennä töihin heti, kun se on mahdollista. Toinen ryhmä ovat ne perheet, joissa kotihoidon tuki on käytännössä yksi elämänhallinnan ja työttömyyskorvauksen korvaama tukimuoto. Näissä ryhmissä jättävät äidit usein hankkimatta itselleen ammattikoulutuksen ja eivät lapsenteon lopetettuaan ole kelvollisia työmarkkinoille.

Asianmukaisesti järjestetty päivähoito on yleisesti ottaen paras tae myös naisten tasa-arvon edistämisessä ja mahdollistavat irrottautumisen työmarkkinoille. Kolmas ryhmä ovat hyvin koulutetut perheet, joissa elämän hallina osataan, osataan suunnitellusti pitää välivuosia työelämästä, toinen hoitovapaan aikana töissä käyvä aviopuoliso on hyvissä hankkeissa jne. Edellisen kaltaisten erityisryhmien vuoksi ei kannata riskeerata kunnallista päivähoitojärjestelmää, johon tilanne vääjäämättömästi johtaa, sillä kaikkeen ei ole varaa. Kannustamalla ihmisiä jäämään kotiin mahdollisimman pitkään vähennetään päivähoitopaikkojen tarvetta.

Hannu Siltala
kaupunginvaltuutettu
Vasemmistoryhmän puheenjohtaja
Järvenpää